Terapiatyössäni törmään hyvin usein alkoholin parisuhteeseen tuomiin haittoihin. Tämän koronakevään 2020 poikkeusolojen seurauksena olen kohdannut aiempiin vuosiin nähden vieläkin enemmän pareja, jotka painivat tämän problematiikan kanssa. Onneksi suuri osa, joilla ongelma on, haluaa saada juomisensa kuriin. Osa taas näyttää aika hyvin ymmärtävän liiallisen alkoholin käytön terveyshaitat, mutta eivät millään tahdo oivaltaa alkoholin pahimmillaan tuhoavaa vaikutusta parisuhteeseen.

Terveysriskejä

Yksilötasolla alkoholin haitat voivat pahimmillaan olla henkeä uhkaavia. Alkoholi on työikäisten miesten ja naisten kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Vuonna 2018 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen kuoli 1 683 henkeä, joista miehiä oli 1 269 ja naisia 414. Lisäystä edellisvuoteen oli yli 100 henkeä. Alkoholiperäisiin syihin kuolleista lähes kaksi kolmasosaa oli työikäisiä. Lisääntyvänä ja huolestuttavana ilmiönä on seniori-ikäisten alkoholiongelmat. 65 vuotta täyttäneiden osuus alkoholiin liittyviin syihin kuolleista on kymmenessä vuodessa noussut 21 prosentista 39 prosenttiin, ja tilannetta pahentaa se, että yli 65-vuotiaiden päihdepalveluja ei juuri ole.

Alkoholin käytön rajat

RiskiNaisetMiehetSelitys
Vähäinen riskiKeskimäärin enintään 1 annos päivää kohdenKeskimäärin enintään 2 annosta päivää kohden.Alkoholista ei todennäköisesti ole vaaraa terveydelle, jos käyttö ei ylitä tätä tasoa.
Kohtalainen riskiJatkuvasti yli 7 annosta viikossaJatkuvasti yli 14 annosta viikossa.Alkoholin vaikutukset alkavat näkyä esim. maksan toiminnassa. Käytön vähentämistä kannattaa harkita.
Suuri riskiViikossa 12–16 annosta tai enemmänViikossa 23–24 annosta tai enemmänAlkoholin ongelmakäyttö: Terveyshaitat ovat todennäköisiä. Käyttöä tulisi vähentää viimeistään tässä vaiheessa.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 4.6.2020

Ongelman alkaminen

Alkoholiongelma alkaa usein pikkuhiljaa ja ihmisen itsensä huomaamatta. Alkoholista tulee yhä enemmän osa käyttäjän arkea, ja suomalaisillekin kovasti kaupattu maltillinen ja jopa terveellisenä pidetty ”eteläeurooppalainen” juomakulttuuri saattaa vain innostaa ongelmakäyttäjää. Vastaanotolle tulevat potilaat ovat useimmiten vielä työ- ja perhe-elämässä kiinni, eli heidät voidaan parhaimmillaan saada muuttamaan tilanteen. Alkoholin pitkäaikaisten suurkuluttajien ja alkoholistien suhteen tilanne on valitettavan usein jo mennyt niin pitkälle, että asiaan on melko mahdoton enää puuttua. Jotkut harvat voivat vielä tällöinkin havahtua tilanteeseen ja aloittaa toipumisprosessin. Isolta osalta motivaatio muutokseen puuttuu.

Tyypillisiä piirteitä ja ongelman eteneminen

Alkoholistille tyypillistä on se, että hän joko kieltää tai ainakin vähättelee ongelmaa merkittävästi. Alkoholin viikoittaisesta käytöstä kysyttäessä vastaukset ovat tyypillisesti, että siinä on joku saunakalja, ehkä pari terävää ja ruoan yhteydessä kumppanin kanssa viini puoliksi. Tällainen vastaus alkoholistilta käytännössä voi tarkoittaa esimerkiksi 12 kaljaa, kahta pulloa viiniä ja paria pulloa viinaa. Koska alkoholisteilla on aivan säännönmukaisesti taipumus vähätellä juomistaan, on erinomaisen hyvä saada kumppanin näkemys asiaan. Hänen kauttaan saadaan lähempänä totuutta olevia vastauksia. Joka tapauksessa, vaikka oikea määrä paljastuisikin, alkoholistin mielestä mitään parisuhdeongelmaa ei edes ole, tai ainakin hän vähättelee alkoholin merkitystä ihmissuhteisiinsa.

Pahastikin alkoholiongelmainen ihminen useimmiten vielä huolehtii työstään, talous saattaa olla kunnossa ja hän voi olla fyysisestikin vielä suhteellisen hyväkuntoinen. Alkoholisti on mestari piilottamaan ongelmansa – myös itseltään. Ajan mittaan juominen alkaa joka tapauksessa häiritä ihmissuhteita. Alkoholi alkaa myös muuttaa ihmisen luonnetta ja jossain kohtaa vaikutukset ihmisen fyysiseen olemukseen tulevat vääjäämättä näkyviksi.

Hyvin usein keski-ikäiset alkoholiongelmaiset pystyvät näin vuositolkulla salaamaan tilanteen. Jos kadulla näkee keski-ikäisen rappioalkoholistin, toivo on käytännössä jo mennyttä, näky on surullinenkin. Jos kadulla näkee nuoria parikymppisiä humalaisia miehiä, näiden kovaääninen mekastus saattaa lähinnä ärsyttää. Osa heistä kuitenkin ymmärtää vähentää juomistaan ikääntyessään, osa jatkaa kohti ongelmakäyttöä. Naiset häpeävät ja piilottelevat enemmän alkoholin liikakäyttöään, ja monen naisen alkoholismi tuleekin ilmi täysin yllätyksenä.

Jos alkoholin liikakäyttöä on joka viikonloppu, se kuormittaa varmasti parisuhdetta ja perhe-elämää. Alkoholin liikakäyttö aiheuttaa läheisille pahaa mieltä. Riitoja syntyy herkästi hyvin pienistäkin asioista. Väärinkäsityksiä syntyy helposti. Suhteellisen pienetkin alkoholimäärät muuttavat ihmisen käyttäytymistä. Tarkkaavaisuus heikkenee ja yhteys kumppaniin ja lapsiin kärsii. Jo tässä vaiheessa ilmenee erilaisia seksiongelmia. Miehillä voi esiintyä erektio-ongelmaa ja laukeamisvaikeutta ja naisilla haluttomuutta.

Jos alkoholin käyttö menee päivittäiseksi, se alkaa useimpien kohdalla vaikuttaa ihmisen mielenmaisemaan. Käyttäjällä on piilopulloja, joilla voi hätätilassa salaa käydä. Usein ihminen muuttuu kyyniseksi ja apeaksi. Elämäniloa esimerkiksi luonnosta tai mukavista elämään kuuluvista perusasioista ihminen ei enää saakaan. Tällöin liiallinen alkoholin käyttö häiritsee jo selvästi fyysistä läheisyyttä ja seksiä. Päivittäinen säännöllinen käyttö aiheuttaa myös muita toiminnallisia ongelmia. Itsestä huolehtiminen heikkenee ja ihmisen olemus muuttuu.

Tekosyitä juomiseen

Alkoholia käytetään lukemattomista tekosyistä. Jos on iloinen, juodaan sen kunniakasi. Jos on masentunut, juodaan “itkuviinaa”. Syy tuntuu aina löytyvän. Alkoholin ei tule olla ”luontaisetu” tai palkinto raskaan päivän päälle. Saunassa voi käydä ilman oluttakin. Monen miehen ”äijämäinen” habitus raikastuisi pelkästään vähentämällä alkoholin käyttöä. Vajaan 100 vuoden takaisesta kieltolaista asti itsenäisen Suomen kulttuurissa erityisesti osa miehistä on enemmän tai vähemmän ihannoinut alkoholin käyttöä. Viinan salakuljettajat olivat aikoinaan osan kansan silmissä sankareita.

Niin kutsuttuja renttulaulajia on liikaakin ymmärretty ja heitä on pidetty eräänlaisina karismaattisina kansan tuntojen tulkkeina. Laulujen tekstien sisältönä on pääpiirteissään monasti, että vaimo ”yllättäen” ei jaksanutkaan enää kestää miehen juopottelua ja levotonta elämää, vaikka mies häntä sydämensä pohjasta rakasti. Tämä on myös monen juomarin kohdalla ikävä tosiasia. Alkoholisteja on muuallakin kuin Suomessa, mutta isossa osassa muuta Eurooppaa liiallista humalatilaa hävetään. Suomessa sillä voi edelleen omia törttöilyjään selitellä. Juominen alkaa yleensä yhteisöllisenä ilonpitona, ja viimeinen huikka otetaan hyvin yksinäisenä.

Alkoholin käytön lopettaminen

Alkoholin käytön lopettaminen tai vähentäminen ei ole mahdotonta, mutta se edellyttää, että ihmisellä on siihen motivaatio. Ilman itsestä lähtevää motivaatiota lopettaminen ei yleensä onnistu. Pelkällä tahdon voimalla raitistuminen tai selkeä käytön vähentäminen onnistuu harvalla. Ihmisen muisti huijaa myös tehokkaasti: Esimerkiksi humalassa tapahtunut loukkaantuminen usein unohtuu parissa kuukaudessa.

Vaikka kuka kuinka käskisi tai pyytäisi alkoholistia lopettamaan juomisen, se on kuin seinille puhuisi. Riittävä motivaatio voi tulla monella tapaa. Alkoholisti voi itse sairastua hengenvaarallisesti, esimerkiksi haimatulehdukseen. Hän voi pahimmillaan ajaa autolla jonkun kuoliaaksi tai loukkaantua itse loppuiäkseen. Kumppani voi tosissaan sanoa, että joko hän tai alkoholi. Lapsi voi ilmoittaa katkaisevansa suhteensa. Alkoholisti voi saada potkut työstään. Hän voi joutua tappeluun ja joutua vankilaan tai muuta vastaavaa. Ihminen toimii valitettavan usein siten, että hänen täytyy lyödä päätään seinään riittävästi ennen kuin uskoo. Myös raittiina tai kohtuukäyttäjänä joutuu kohtaamaan huonoja päiviä. Niistä päästään yli ilman alkoholin valheellista tukea.

Lääkehoito

Lääketieteellä on jotain tarjottavana. Yksi mahdollisuus on disulfiraami (Antabus®), joka tekee juomisen mahdottomaksi, koska olo tulee niin huonoksi. Antabus on yleisimmin käytetty lääkehoito, jos hoidon tavoitteena on täysraittius. Se estää alkoholin palaessa muodostuvan asetaldehydin palamista edelleen etikkahapoksi. Asetaldehydia kertyy verenkiertoon, ja se aiheuttaa ihon punoitusta, päänsärkyä, pahoinvointia ja sydämentykytystä.

Antabus on kuitenkin pakkokeino eikä poista juomisen tarvetta. Se silti on käyttökelpoinen, tilanteessa, jossa juominen on aivan välttämättä saatava poikki. Antabus ei sovi pitkäaikaishoitoon, koska sen teho häviää muutamissa päivissä, ja siten on helppo suunnitella, koska voi taas juoda. Hyvänä puolena voidaan nähdä, että Antabus estää spontaanit impulsiiviset retkahdukset: ihminen ei voi aloittaa juomista pelkästä päähän pälkähdyksestä. Jotkut ovat sitä käyttäneet vuosiakin muun muassa tämän takia.

Opioidiantagonistit, joko naltreksoni (ReVia®) tai nalmefeeni (Selincro®), ovat ensisijaisia vaihtoehtoja, jos tavoitteena on juomisen vähentäminen. Naltreksoni (50 mg) tai nalmefeeni (18 mg) ennen alkoholinkäyttöä tai retkahdusta uhkaavissa tilanteissa vähentää alkoholin kokonaiskulutusta ja retkahtamista rankkaan juomiseen. Sekä naltreksoni että nalmefeeni salpaavat opioidireseptoreja ja vähentävät juomiseen liittyvää mielihyvää. Akamprosaatti (Campral®) on tauriinin kalsiumsuola, joka tasapainottaa sekä eksikatorisen glutamaattijärjestelmän että inhibitorisen GABA-järjestelmän toimintaa. Sen tarkempaa molekulaarista vaikutusmekanismia ei vielä tarkasti tunneta. Akamprosaatti vähentää juomishimoa selvin päin ollessa. (Lähde: prof. Solja Niemelä, Päihdelinkki.fi)

Terapia ja Myllyhoito

Lääkehoitoon liitetty terapia antaa monelle mahdollisuuden uuteen mukavampaan elämään. Terapian avulla juomiseen johtaneet syyt tunnistetaan ja ihmiselle mahdollistuu muutos uuteen parempaan vaiheeseen elämässä. Terapiamuodoista ns. Myllyhoito on tutkitusti tehokkain terapiamuoto. Myllyhoito on yhteisöllistä riippuvuuskuntoutusta, joka tapahtuu pääsääntöisesti ryhmissä. Toipumiskeskeinen Myllyhoito on Minnesota-malliin perustuva hoitomuoto, jota on toteutettu Suomessa jo lähes 40 vuoden ajan. Myllyhoidosta ja Minnesota-mallisesta hoidosta puhutaan usein rinnakkain, ja ne ovatkin hyvin samanlaisia hoitomuotoja. Nykyisin näistä 12 askelta soveltavista yhteisömuotoisista hoidoista puhutaankin usein toipumiskeskeisinä hoitoina.

Myllyhoidossa päihde- tai toiminnallinen riippuvuus nähdään sairautena, josta toipuminen edellyttää raittiutta. Riippuvuus on kliinisesti tunnistettava sairaus, joka on sairautena ensisijainen, monivaiheinen, krooninen ja etenevä. Hoidon tavoitteena, että sairastunut voi toipua ja elää hyvää ja täysipainoista elämää ilman riippuvuutta.

Riippuvuudesta toipumiseen ei ole pikaratkaisuja, koska toipuminen edellyttää kokonaisvaltaista elämän- ja ajattelutavan muutosta. Usein se tarkoittaa myös identiteetin uudelleen rakentamista ja tunne-elämän eheyttämistä sekä uuden ihmissuhdeverkoston luomista ja vuorovaikutustaitojen omaksumista. Parhaimmillaan se merkitsee entistä rikkaampaa ja syvempää elämää.

Myllyhoidon mukaan riippuvuus ei ole kenenkään syytä, eikä riippuvuuteen sairastuneen motivaatio hoidon aloittamisen hetkellä määrää hoidon lopputulosta. Riippuvuuksista toipuminen tapahtuu saman hoito-ohjelman avulla – päihteestä tai toiminnasta riippumatta. Myllyhoidossa on viime vuosina hoidettu esimerkiksi myös rahapeliriippuvaisia.

Käytännössä toipumiskeskeinen Myllyhoito (ks. Myllyhoitoyhdistys, linkki lopussa) on hoitoa, joka sisältää yksilö- ja ryhmäterapiaa, luentoja, stressin- ja tunteidenhallintataitojen vahvistamista sekä vertaisryhmätoimintaa. Keskiössä ovat 12 askeleen ohjelman hyödyntäminen ammattilaisten ohjauksessa sekä vertaistuki.

Myllyhoidon päivittäisissä päihdeterapiaryhmissä käsitellään toipumista 12-askeleen ohjelmaa mukaillen. Ohjelma kannustaa esimerkiksi rehellisyyteen, oman voimattomuuden myöntämiseen suhteessa riippuvuuteen sekä anteeksipyyntöön. On hyvä tietää, että 12 askeleen ohjelma on toipumisohjelma, eikä se ole sitoutunut mihinkään uskonnolliseen suuntaukseen. Toipumiskeskeiselle hoidolle on tyypillistä huomioida myös toipujan läheiset. Hoidon alussa potilaalta tiedustellaan ketkä läheiset mahdollisesti osallistuvat hoitoon.

Myllyhoitoyhdistys käyttää symbolinaan myllynkiveä.

Vertaistuki on yksi riippuvuudesta toipumisen kulmakivistä Myllyhoidossa, sillä päihdesairaudesta on vaikea toipua yksin. Vertaistuki tarjoaa mahdollisuutta jakaa vertaisten kanssa kokemuksia ja vahvistaa päihteettömyydessä pysymistä.

Ryhmiä ovat esimerkiksi Anonyymit Alkoholistit (AA) ja Nimettömät Narkomaanit (NA). Avoimet ryhmät kokoontuvat myös klinikoiden tiloissa useina päivinä viikossa. Potilaat saattavat saada kuntoutuksen aikana myös oman AA- tai NA-tukihenkilön, joka avustaa hoidon päätyttyä toipujaa kiinnittymään ryhmiin myös kotipaikkakunnalla.

Myllyhoitoon ja muihin toipumiskeskeisiin hoitopaikkoihin pääsee soittamalla haluamalleen klinikalle ja varaamalla paikan. Mikäli hoitoon tullaan kunnan maksusitoumuksella, varaa terveydenhoitaja paikan.

Lopuksi

Alkoholia ei pidä demonisoida eikä ihannoida. Neutraali suhtautuminen riittää. Apua saa halutessaan ja apua tulee hakea, jos ammattilainen katsoo sen aiheelliseksi. Suhde kumppaniin ja vaikka lastenlapsiin voi muuttua paremmaksi. Oma mieliala ja jaksaminen paranee. Olemus muuttuu miellyttävämmäksi. Ja mikä tärkeintä, raittiina oleminen pitää fyysistä ja psyykkistä terveyttä kunnossa ja pitkäänkin juoneilla parantaa sitä. Kannustan jokaista miettimään omaa suhtautumistaan alkoholiin. Myös läheisen ihmisen alkoholin käytöstä kärsivien tulisi edellyttää ongelmakäyttäjältä avun hakemista. Toimiin pitää ryhtyä ennen kuin on liian myöhäistä, ennen kuin suhde rakkaisiin katkeaa, ennen kuin oma terveys on menetetty.

Jouni Pölönen


Lääketieteellisenä asiantuntijana Juhana Piha

Lähteitä ja linkkejä

http://www.tilastokeskus.fi/til/ksyyt/2018/ksyyt_2018_2019-12-16_kat_001_fi.html

https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/paihdeongelmien-hoito/alkoholiriippuvuuden-laakkeellinen-hoito

https://thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/ehkaiseva-paihdetyo/alkoholinkayton-puheeksiotto-ja-mini-interventio/alkoholi