Mitä pari- tai yksilöterapia on parisuhdeongelmien kohdalla? Mitä seksuaaliterapia käytännössä on? Jokainen terapeutti tekee työtään omalla persoonallisella tavallaan, omalla viitekehyksellään. Mutta annettu peruskoulutus takaa sen, että vaadittava ammattitaito terapeutilla on olemassa, jotta parit ja yksilöt saavat apua ongelmiinsa. Opitun tiedon lisäksi terapeutin kyky kuunnella, asettua toisen tilalle, empaattisuus, rohkeus ja muut vastaavat ominaisuudet ratkaisevat, miten hyvä auttaja hän on. Luottamuksellinen suhde terapeutin ja asiakkaan välillä on tärkeä asia. Myös se, että vaikka käsiteltävät asiat ovat usein vakavia, niin riittävän optimismin ja uskon asioiden muuttumiseen on tärkeätä kulkea terapiasuhteessa mukana. Ihminen on usein uskonsa tilanteen paranemiseen hoitosuhteen alussa kadottanut. Avunsaantiin ei uskota, se on inhimillistä, vaikka lähes aina terapia auttaa. Hyvin hankalista parisuhdekriiseistä ihmiset ovat päässeet terapian avulla yli.

Miksi tilanteen muuttaminen omin avuin ei useimmiten onnistu? Ihmisen tai parin on hyvin vaikea objektiivisesti ymmärtää tilanteensa. Terapian avulla asioihin saadaan uusia näkökulmia, uusia mahdollisuuksia. Yhteys parin välillä rakentuu uudestaan. Ihminen tai pari saa ongelmastaan otteen. Syntyy ymmärrys syihin miksi tilanne on sellainen kuin se juuri nyt on. Syntyy halu päästä elämässä eteenpäin yhdessä. Luottamus omaan itseen palaa. Terapeutin johdolla ihminen itse viime kädessä tekee työn itsensä kanssa, joka muuttaa suhdetta toisen kanssa. Toisinaan kyse on enemmän niin sanotusta henkilökohtaisesta ongelmatilanteesta. Ihmisen pitää tehdä työtä itsensä kanssa terapeutin avulla. Esimerkiksi ikävät lapsuuden aikaiset traumat aktivoituvat, vaikeuttaen ihmisen omaa ja edelleen parin elämää.

Terapian alkaessa kartoitetaan parin tai yksinään käyvän ongelma huolellisesti. Mitä vaikkapa parin ”huonot välit” käytännössä tarkoittavat. Onko se hiljaisuutta, huutamista, toistensa välttelyä, seksiongelmia tai jotain muuta. Kuten tapahtunutta pettämistä tai edelleen aktiivinen sivusuhde. Jos vaikkapa seksi ei nyt suju, niin milloin se on viimeksi sujunut? Yleensä ihmiset hakiessaan apua, ovat yrittäneet itse päästä ongelmistaan yli tai niiden kanssa on sinnitelty pitkään, vuosikausiakin. Ulkopuolisesta parin ongelmat saattavat välillä tuntua pieniltäkin, mutta sitä ne eivät itse parille ole. Ihmisten kokemus itseään tai paria häiritsevästä asiasta on oma subjektiivinen kokemus, jota ulkopuolisten tulee myös kunnioittaa. Tämän johdosta ns. vertaistuki ei useinkaan paria tai yksilöä auta. Ohjeet saattavat olla ”kyllä se siitä ajan myötä helpottuu” tai toisena ääripäänä ”jätä se vain”. Ohjeita, jotka joko pitävät ongelmat ennallaan tai pahimmillaan tapahtuu estettävissä ollut ero.

Valitettavasti tänä päivänä ongelmien ratkaisuna on liian helpolla juuri ero. Mahdottomissakin tilanteissa, jos ne tuntuvat siltä, kannattaa aina yrittää ensin pelastaa suhde. Väkivalta, fyysinen tai henkinen, ja vakava päihdeongelma, johon henkilö ei suostu hakemaan apua, ovat esimerkkejä tilanteista, jolloin ero todennäköisesti on paras ratkaisu. Mutta vaikkapa puolison lihominen tai ns. nalkuttaminen eivät ole sellaisia syitä. Tällöin kannattaa rohkeasti keskustella kumppanin kanssa ja yrittää saada ongelma hallintaan. Myös hyvin hankalistakin parisuhdeongelmista, kuten pettämisestä on mahdollista päästä yli.

Terapeutti auttaa ihmistä ymmärtämään ongelman uusista näkökulmista. Se ei enää olekaan niin ainutlaatuisen vaikea ongelma, kuin minä ihminen sitä pitää. Tai kuten usein, ihminen olettaa joko hänen tai toisen olevan siihen yksinään syyllinen. Esimerkiksi pettämisen ollessa kyseessä, myös petetty puoliso on saattanut omalla toiminnallaan edesauttaa pettämiskynnyksen madaltumista. Joskus toiminnalle ei ole loogista syytä, sattumalla ja sillä että ihminen on ns. väärässä paikassa väärään aikaan, on saattanut johtaa ikävään lopputulokseen parin kannalta. Tuloksena traumaattinen tilanne parin yhteisen jatkon kannalta.

Kun ongelma tiedetään, terapian tulisi edetä siihen, mikä on haluttu taso, jolloin asiakas kokee saaneensa ratkaisun. Esimerkiksi kumppani peruu eroaikeensa. Mutta terapian tulisi edetä siten, että eroaikeen peruminen on myös kestävä ratkaisu, se perustuu ongelmien todelliseen ratkaisuun. Parin tunneyhteys ja luottamus on riittävän hyvä kulkea yhdessä kohti tulevaisuutta terapian loputtua.

Usein terapiassa tulevat esille elämänhallintaongelmat, työ vie liikaa aikaa tai päihteiden käyttö on liiallista, vähäinen uni on vaikkapa jatkuva ongelma. Liikunta on aikojen kuluessa jäänyt liian vähäiseksi ja ylipainoa on kertynyt, fyysinen jaksaminen on selvästi huonontunut. Näitä ei voida ohittaa ongelmien hoitamisessa ja asiakkaan tulee myös sitoutua ja motivoitua muutokseen. Myös fysiologiset vaivat voivatkin olla ongelmien syynä. Terapeutti harvoin voi vain tehdä ns. ”puhtaaksiviljeltyä” terapiaa, vaan kyse on ihmisen terveydestä kokonaisuudessaan. Tällöin yhteisö, jossa terapeutilla on terveyden ammattilaisten monipuolinen verkosto käytössään, on paras ympäristö. Sen lisäksi hyvällä terapeutilla pitää olla riittävä ymmärrys, jos asiakas kertoo hänellä olevan esimerkiksi diabetes, minkälaisia vaikutuksia sillä voi olla terveyteen.

Ongelmien taustalla voivat olla lapsuus- tai nuoruusajan ikävät tapahtumat. Liian usein Suomessa alkoholi on häirinnyt lasten kasvua aikuiseksi, tai vanhempi on ollut kyvytön antamaan tarpeeksi turvallisuutta ja rakkautta lapselle. Usein nämä asiat kerrotaan ensimmäistä kertaa elämässä ulkopuoliselle auttajalle. Pätevä terapeutti auttaa ihmistä kohtaamaan ja käsittelemään nämä asiat siten, että ihminen pääsee niistä yli. Asiat eivät kokonaan unohdu, mutta niiden kanssa ihminen pärjää eteenpäin. Vakavien traumaattisten tai psyykkisten ongelmien kohdalla pitempikestoiseen psykoterapiaan ohjaaminen on oikea ratkaisu. Asiansa osaava pari- ja seksuaaliterapeutti kykenee myös vakauttamaan tilanteen esim. kelakorvattua psykoterapiaa varten. Mutta lähtökohtaisesti parisuhdeongelmien takia terapiaan hakeutuvalla ihmisellä elämänhallinta on yleensä olemassa, ihminen käy normaalisti työssä, kykenee huolehtimaan arjestaan. Mutta parisuhde oireilee, asiat sen osalta eivät ole kunnossa.

Hyvä terapeutti saa ongelmissaan olevan ihmisen tai parin uskomaan siihen, että he pääsevät vaikean elämäntilanteen yli. Ihmisten kynnys on usein liian korkea lähteä hakemaan apua. Avunsaantiin ei uskota, vaikka useimmissa tapauksissa tilanne merkittävästi helpottuu terapian myötä. Ihmisen itsetunto voi olla niin huono, että hän kokee itsensä kelvottomaksi, turhaan. Terapiaan investoitu raha on hyvin pieni hinta sille, että mahdolliselta turhalta erolta vältytään.

Osana terapiaa tai omana erillisenä asianaan on yleensä myös seksuaalineuvonta. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvät asiat voi ottaa esille seksuaaliterapeutin kanssa, joka lähtökohtaisesti on Suomessa aina myös koulutettu seksuaalineuvoja. Vaikkapa miehen ennenaikainen siemensyöksy tai huono erektio, naisen orgasmi- ja haluttomuusongelmat, kaikki mahdollinen ”maan ja taivaan väliltä”. Eettisesti toimiva terapeutti ei tuomitse asiakastaan, hän kunnioittaa yksilön tai parin valintoja, miten he parisuhdettaan yhteisellä sopimuksellaan toteuttavat. Hänelle voi kertoa arkaluontoisimmatkin asiat luottamuksellisesti.

Terapiasuhteen kesto vaihtelee, mutta tyypillisesti asiakkaiden kannattaa varautua noin 2–3 kuukauden mittaiseen hoitosuhteeseen. Parisuhde- ja seksuaaliongelmien kohdalla terapian voidaan ajatella ensisijaisesti olevan integratiivista terapiaa, jonka kesto vaihtelee, mutta joka usein ei ole kohtuuttoman pitkä. Tarvittaessa voidaan sopia säännöllisiä seurantakäyntejä. Usein 2–3 kuukautta on riittävän pitkä aika, jotta usko muutoksen pysyvyyteen muodostuu. Joissain tilanteissa pariterapian kesto voi olla noin 6–12 kuukautta. Terapia voi vaatia tuekseen myös erikoislääkäreiden osallistumista, mm. haluttomuuden taustalla voi olla fysiologinen syy. Psykiatri tai työterveyspsykologi saattaa olla myös yhteistyössä mukana . Seksuaalineuvonnan kyseessä ollessa, muutamakin käyntikerta terapeutin luona voi riittää.

Kannattaa huomata, että tilanne yleensä helpottuu jo ensimmäisistä kerroista lähtien, vaikka aikaa yleensä tarvitaan noin yhden vuodenajan verran. Terapiassa parin ollessa kyseessä, myös yksilöterapia jommankumman kohdalla voi olla painopisteenä, mikäli vaikkapa elämänhallinta- tai henkilöhistoriaongelmat ovat kyseessä. Asiakassuhteen alussa terapeutti tyypillisesti keskustelee molempien kanssa luottamuksellisesti erikseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä hakemaan apua. Ikä tuo elämänkokemusta, mutta se ei suojaa muuttuvissa elämäntilanteissa vaikeuksilta.

Selvennyksenä käsitteille, tässä yhteydessä, tulee mainita, että seksuaaliterapiaa voidaan antaa yksilölle tai parille. Seksuaaliterapia pelkistetysti voi olla nimensä mukaisesti seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien käsittelyä. Hyvin harvoin parin ongelmat koskevat pelkästään seksuaalisuutta. Pari- tai yksilöterapiassa laajennuksena tulevat mukaan niiden ongelmien käsittely, jotka vaikuttavat parisuhteeseen tai yksilön omaan elämään, ja jotka hyvin usein heijastuvat seksuaalisuuden toteuttamiseen. Käytännössä näiden ongelmien rajanveto on hankalaa ja myös osin tarpeetonta, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Parin huono kommunikaatio esimerkiksi heijastuu helposti myös parin seksielämän laatua heikentäväksi syyksi. Käytännössä asiansa osaavan seksuaaliterapeutin tulee kyetä antamaan yksilö- tai pariterapiaa. Tai pariterapeutin tulee kyetä antamaan seksuaaliterapiaa. Ammattitaitoon kuuluu arvioida ongelmien laatu, pitääkö ihminen edelleen ohjata pitempiaikaiseen psykoterapiaan tai erikoislääkärille, esimerkiksi psykiatrille. Pari- ja seksuaaliterapiaa ei ole olemassa yksinään, se on aina integratiivinen monien eri tieteenalojen tietoja ja taitoja yhdistävä terapiamuoto. Oleellisessa osassa on jo pitkään kehitetty terapianala, psykoterapia. Pari- ja seksuaaliterapia, jossa käytetään integratiivista lähestymistapaa, pitää sisällään ymmärryksen eri psykoterapiamuodoista. Tavoitteena on myös käytännön ratkaisuja ja ohjeita antaen auttaa ihmistä tai paria mahdollisimman nopeasti ongelmistaan riittävästi eroon siten, että muutos parempaan jää myös pysyväksi.

Jouni Pölönen

Lähteet:

Tarja Santalahti ja Mika Lehtonen: Seksuaaliterapia. PS-kustannus 2016