Terapia sanana herättää varmasti kaikissa ihmisissä erilaisia ajatuksia –valtaosin yleensä myönteisiä. Sana terapia tulee latinasta ja tarkoittaa parantamista. Monet sanovat että vaikkapa luonnossa kävely on heille terapeuttinen kokemus. Vaikkapa hyvän ystävän kanssa vaikean kokemuksen jakamisen voi kokea terapeuttisena asiana, kun suru tai ahdistus helpottuu. Ihmisen elämään kuuluvat erilaiset tunnetilat laidasta laitaan. Jotta juhlahetkistä ja vapaasta osaisi nauttia parhaiten, tarvitaan arjen vaivannäköä, joka sekin voi olla hyvin palkitsevaa.

Mutta milloin tarvitaan terapiaa seksuaaliterapiaa tai pariterapiaa, tai yksilöterapiaa? Minkälaisista vaikeuksista tulisi selvitä itse tai kumppanin kanssa yhdessä? Onko terapiasta kuitenkaan apua minulle? Ongelmani eivät kuitenkaan ratkea tai parisuhteeni kriisiytyy uudelleen, apu ei olekaan kestävää?

Minkälainen on ideaalipari? Kaksi itsenäisesti pärjäävää ihmistä, jotka uskaltavat rohkeasti puhua tunteistaan ja jotka kommunikoivat hyvin keskenään, myös tunnetasolla. Ihmiset, jotka ovat fyysisesti terveitä ja joiden välinen seksi sujuu hyvin. Onko tällaisia pareja? Aivan varmasti on. Mutta jos ihminen ei koekaan olevansa tällainen kumppani, voiko sellaiseksi tulla? Useimmissa tapauksissa se on mahdollista. Hyvä henkinen terveys korvaa myös pitkälle fyysisiä rajoitteita.

Jos pari huomaa, että ongelmat eivät poistu, sama riitelemisen tai vaikeuksien kehä jatkuu, kannattaa ehdottomasti hakea apua, ennen kuin suhde katkeaa. Mitä aiemmin apua hakee, sen parempi. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan pitkään yhdessä ollut pari saattaa olla vaikeuksien keskellä jopa 5 vuotta ennen avun hakua. Jos noin puolessa vuodessa pari ei pääse ongelmistaan eroon, apua kannattaa hakea. Usein voi vallita myös epäsuhta, parin toinen puolisko syystä tai toisesta ajautuu ongelmiin. Elämänhallinta, työhön liittyvä stressi tai oma henkilöhistoria alkavat tuottaa ongelmia, joista ei pääse yli. Tällöin molemmat hyötyvät toisen hakeutuessa terapiaan. Kannattaa muistaa että vaikka ikä tuo elämänkokemusta, se ei suojaa automaattisesti ongelmilta. Lapsuuden traumat esimerkiksi saattavat aktivoitua minkä ikäisenä tahansa, jotka sitten haittaavat parisuhdetta ja omaa elämää.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 solmittiin vähän vajaa 26000 avioliittoa. Erojen määrä oli lähes 13500, eli laskennallisesti noin 52 %. Avioliiton lisäksi ollaan avoliitossa tai muunlaisessa parisuhteessa. Näissä suhteissa erojen määrä on todennäköisesti samaa luokkaa kuin avioliitoissa. Yhä enemmän ihmiset ovat elämänsä aikana useammassa suhteessa eri kumppanin kanssa. Joissain tilanteissa ero on paras ratkaisu. Hyvin usein käy kuitenkin siten, että uusi suhde kariutuu saman syyn takia kuin edellinenkin. Ihminen toistaa samoja omia ongelmiaan uuden kumppaninsa kanssa. Monet ovat myös eron jälkeen henkisesti hyvin rikki, toipuminen voi kestää pitkään tai pahimmillaan koko elämänhallinta voi karata käsistä. Ennen kuin eroon päädytään, kannattaa ehdottomasti hakea apua, jotta turhalta erolta pari välttyisi.

Parisuhteen mahdollisen kariutumisen jälkeen terapia on usein hyödyllistä. Terapia nopeuttaa erosta toipumista ja ennen kaikkea se auttaa siihen että uusi parisuhde onnistuisi. Ihminen menee elämässään eteenpäin entistä vahvempana, sen sijaan että eläisi epävarmuudessa, epäonnistunko taas. Usein henkilön lähipiiri, erityisesti mahdolliset lapset, kärsivät turhista eroista tai niiden jälkeen huonosti voivista vanhemmistaan. Yhteiskunnan kannalta ihmisen työkyky on varmasti parempi parisuhteessaan hyvin voivalla ihmisellä. Tarkkoja arvioita ei ole tehty paljonko tuottavuus heikkenee tämän johdosta, mutta kyse on huomattavasta alennuksesta, johtuen suuresta erojen määrästä. Tämän takia työterveyden yhteydessä tulisi huomattavasti aiempaa enemmän kiinnittää huomiota parisuhteiden tilaan ja kannustaa ihmisiä hakemaan tarvittaessa apua. Tämän hetkinen suomalainen yhteiskunta on jo itsessään parisuhteille hyvin kuormittava. Erityisesti vapaa-ajan ja työajan hämärtyminen rasittaa parisuhdetta ja perhe-elämää. Jokaisen tulisi kiinnittää suurta huomiota riittävään vapaa-aikaan. Tämä on parasta mahdollista ongelmien ennaltaehkäisyä omasta fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta huolehtimisen lisäksi.

Jouni Pölönen

Lähteet:

Susan M. Johnson: Tunnekeskeisen pariterapian käsikirja. Psykologien kustannus 2010.
Tilastokeskus 2014.