Tutkimuksen kohde on erittäin tärkeä: Minkälainen hoitoyhdistelmä olisi tehokkain naisten seksuaalisen haluttomuuden hoidossa. Naisen seksuaalista halua voidaan lähestyä biologisen, psykologisen ja sosiaalisen näkökulman kautta, sekä niiden keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Nämä tekijät myös jokaisen naisen kohdalla elämän aikana muuttuvat ja vaikuttavat edelleen yksilön seksuaaliseen haluun.

Biopsykososiaalinen hoitomalli yhteenvetona: Naisen biologiaan eli fysiologiseen osaan, jotka vaikuttavat seksuaalisen haluun heikentävästi, kuuluvat mm. erilaiset sairaudet ja vammat hoitoineen, mahdolliset lääkitykset sekä hormonaaliset tekijät. Naisen psyykeen kautta halua heikentävät mm. masennus, ahdistus ja niiden lääkitykset, ikävät seksuaaliset kokemukset sekä päihteet. Kasvuympäristö voi vaikuttaa negatiivisesti seksuaaliasenteisiin. Neljäs osa muodostuu parisuhdehistoriasta ja nykyisen parisuhteen laadusta. Kumppanin merkitys voi olla keskeinen heikentyneeseen seksuaaliseen haluun.

Yhdistämällä lääketieteelliset ja psykoterapeuttiset interventiot biopsykososiaaliseen malliin, saadaan kattava kokonaisuus haluttomuuden hoitoon, joka perustuu naisen omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen. Mikä näihin perustuva hoitomuoto tai niiden yhdistelmä, on kussakin tilanteessa paras, tulee ongelma-arvioinnin perusteella valita yksilökohtaisesti.

Psykoterapia kohdistuu ensisijaisesti psyykeeseen ja ympäristön sosiaalisiin tekijöihin, jotka aiheuttavat naisessa seksuaalista haluttomuutta ja edelleen ongelmia parisuhteessa. Seksuaaliterapia puolestaan keskittyy usein psykoedukaatioon eli ymmärryksen lisäämiseen ongelmasta ja sen mahdollisimman hyvään hallintaan käytännön elämässä. Seksuaaliterapia tähtää myös parin käytännön vuorovaikutuksen muuttumiseen yksilö- ja paritasolla, usein kognitiivisen tai ratkaisukeskeisen terapian keinoin.

Seksuaaliterapian tyypillinen kesto on noin 3 kuukautta. Riittävän laajasti annetulla oikealla hoidolla on tutkimuksissa todettu, että jopa 72-98 % naisista hyötyy seksuaalisen haluttomuuden hoidosta. 5 vuoden seurannan perusteella vain noin 5 %:lla ongelmat ovat uusiutuneet. Historiallisesti 1960- ja 1970-luvuilla Masters & Johnson loivat tärkeää perustaa riittävän kattavalle naisten seksuaalisen haluttomuuden hoitoon. Jo tällöin havaittiin terapian hyvä teho ongelmiin.

Käytännössä jokaisen naisen seksuaalinen halu muuntaa muotoaan eri elämänvaiheiden aikana. Mutta esimerkiksi masennuslääkitys voi heikentää naisen libidoa ja orgasmikykyä hänen normaalista kyvykkyydestään, ilman että nainen tämän tiedostaa. Masennus itsessään jo ilman lääkitystä vaikuttaa seksuaaliseen haluun, elämäntilanteen vuoksi. Menopaussin hormonaaliset muutokset voivat seksuaaliseen haluun vaikuttaa.

Naisen seksuaaliseen haluttomuuteen voi vaikuttaa ahdistus, turha syyllisyyden tunne, erilaiset psyykkiset syyt, suhteen huono henkinen laatu, vetovoiman katoaminen kumppaniin, läheisyyden pelko, heikentynyt omakuva, liian vähäinen esileikki, seksuaaliset uskomukset ja huono kommunikaatio. Elämäntilanne voi vaikuttaa myös, kuten työstressi, lastenhoito ja kodista huolehtiminen sekä vaikea taloudellinen tilanne.

Lapsuuden kiintymyssuhteet, kasvatukseen liittyvät ristiriidat ylipäätänsä, riittämätön seksuaalinen informaatio ja traumaattiset ensimmäiset seksikokemukset voivat vaikuttaa seksuaaliseen haluun. Fysiologiset sairaudet ja niiden hoito, niiden mahdollinen vaikutus libidoon voivat olla seksuaalisen haluttomuuden taustalla. Myös  kumppanin fyysinen ja henkinen terveys voivat vaikuttaa naisen haluun ja myös huonot kokemukset aiemmista parisuhteista. Ympäristöllä ja sen kulttuurilla, kuten uskonnolla on vaikutuksensa, vaikkakin varsinkin Suomessa näiden merkitys on vähentynyt. Naisen kasvuympäristö voi vaikuttaa hänen seksuaaliseen haluunsa, mm. lapsuuden ja nuoruuden ahdasmielinen suhtautuminen seksuaalisuuteen, mm. että seksi on likaista ja siitä ei saa nauttia.

YHTEENVETO: Biopsykososiaalinen malli mahdollistaa riittävän laajan lähestymistavan naisen haluttomuuden oikeaan hoitoon. Biopsykososiaalinen malli sisältää sekä etiologian eli naisen seksuaaliseen haluttomuuteen liittyvät syy-seuraus -suhteet että itse hoidon. Hoidon painotus tulee aina valita yksilökohtaisesti. Toiset hyötyvät enemmän terapiapainotteisuudesta, toiset puolestaan lääketieteellisen hoidon painotuksesta. Usein tarvitaan näiden hoitomuotojen yhdistelmä. Tarkka arvio psyykkisistä syistä, parin keskinäisistä suhteista sekä kulttuurisista syistä johtavat parhaaseen lopputulokseen.  Lääketieteellisen ja terapeuttisen näkökulman yhdistäminen biopsykososiaaliseen malliin on luonnollinen ymmärrettävä kokonaisuus. Erityisesti naisten kohdalla pelkkään seksiaktiin keskittyvä hoitomuoto ei useinkaan auta. Toisaalta puhdas pariterapia ilman seksuaaliterapiaa ja lääketieteellistä interventiota ei välttämättä auta.

JOUNI PÖLÖSEN huomiot: Tämän tutkimuksen esittämät näkemykset tukevat omia havaintojani naisten seksuaalisen halun hoitamisen osalta. Riittävän laaja tilannearvio tarvitaan terapiasuhteen muodostamisen alussa. Mahdolliset lääketieteelliset interventiot parin kummankin osapuolen kohdalla on myös kartoitettava.

Jouni Pölönen

Lähde: Kingsberg S, Althof S. Psychological Management of Hypoactive Sexual Desire Disorder. Textbook of Female Sexual Function and Dysfunction, s. 53-55. Wiley Blackwell Singapore 2018.