Seksuaalisuus kiinnostaa ja siitä kirjoitetaan paljon, milloin parisuhteen onnellisuudesta, milloin naisen ja miehen seksuaalisuuden eroista. Kuitenkin valitettavan huonosti mediassa käsitelty aihe on miehen seksuaalisuuden merkittävä ongelma haluttomuus. Median välittämä tieto siitä on usein riittämätöntä ja välillä jopa uskomuksiin perustuvaa. Osataanko ja uskalletaanko miehen haluttomuudesta puhua?

Miehet tunnetusti ovat naisia passiivisempia etsimään apua terveyteen liittyvissä ongelmatilanteissa. Tämä pätee myös seksuaalisuuteen liittyvissä ongelmissa. Erikoislääkäriarvioiden mukaan voi kulua viisikin vuotta ennen kuin mies hakee apua haluttomuuteen tai muihin seksuaalisuuden ongelmiin. Myös oman kokemukseni kertoo, että mieslähtöisistä ongelmista niin mies kuin pari kärsii usein pitkään, jopa vuosia. Usein – lopulta kumppanin patistamana – mies reagoi asiaan. Kun haluttomuus on vaivannut vähintään puoli vuotta ilman selkeästi tunnistettavaa syytä, kuten liiallinen työkuormitus, olisi jo lähdettävä hakemaan apua.

Miehen seksuaalisuuden häiriöt voivat olla psyykkisiä tai fysiologisia, usein niiden yhdistelmiä, ja haluttomuuteenkin yhdistyvät usein erektiohäiriöt. Harhaluulo erityisesti nuorten miesten jatkuvasta halusta ja kyvykkyydestä ei pidä paikkansa. Miehet reagoivat kumppanin tunnetiloihin ja käyttäytymiseen siinä missä naisetkin. Miehen seksuaalinen halun ja erektion viesti syntyy aivojen komennosta. Jos tämä viesti häiriintyy, joko ulkopuolelta tulevasta syystä tai miehen omasta mielestä johtuen, halu voi loppua. Yksilö- ja pariterapian keinoin pyritään näistä häiriöistä pääsemään eroon.

Vastaanotollani huomaan usein, että miehen esimerkiksi liiallisesta työkuormituksesta johtuva stressi aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta. Liiallisen työkuormituksen lisäksi myös vapaa-ajan aktiviteetteja tulee tarkastella kriittisesti. Ovatko kaikki harrastukset ja menot todella tarpeellisia vai luovatko ne lähinnä lisäkuormitusta? Myös erilaisista syistä johtuva apeus tai masennus voi sekin aiheuttaa haluttomuutta, minkä lisäksi elämänvaiheiden muutokset voivat olla apeuden takana. Esimerkiksi jos mies kokee riittämättömyyttä isyydestään, voi se heijastua seksuaaliseen halukkuuteen. Jotkut miehet kertovat eräänlaisesta pitkäaikaisesta melankolisuudesta, tunteesta jonka ei kuitenkaan tulisi määrittää ihmisen mielenmaisemaa pysyvästi.

Miehen haluttomuuden taustalla voi myös olla selkeä fysiologinen syy, esimerkiksi matala testosteronitaso. Erikoislääkärin asia onkin selvittää, mikäli epäilys testosteronin vajaatuotannosta herää. Testosteronin madaltumisesta aiheutuvat oireet ovat melko samankaltaisia miehestä riippumatta, jolloin asiantunteva terapeuttikin pystyy tunnistamaan riskin ja ohjaamaan asiakkaan edelleen erikoislääkärille. Myös muut fysiologiset syyt voivat olla haluttomuuden takana.

Jos kyse on henkisestä syystä, niin terapiassa lähdetään selvittämään parin henkisen yhteyden mahdollisia ongelmia, riittämätöntä kommunikaatiota tai muita vuorovaikutuksen puutteita. Parin välillä on oltava kuitenkin riittävästi turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta. Myös omasta henkilöhistoriasta voi löytyä sellaisia syitä, jotka vaikuttavat seksuaalisen halun sammumiseen. Terapiassa tunnistetaan nämä syyt ja niihin haetaan riittävä korjaus. Haluttomuuden ennaltaehkäisyyn voi itse vaikuttaa mm. riittävällä liikunnalla, terveellisillä ruokailutavoilla ja maltillisella nautintoaineiden käytöllä. Samalla myös parisuhteesta ja perheestä huolehtiminen on tärkeää.

Apua on mahdollista saada, ja sitä tulee lähteä hakemaan silloin, kun haluttomuuden ongelma tunnistetaan. Koska problematiikka harvoin rajoittuu ”pelkkään seksiin”, kulkee se mukana vaikuttaen myös muihin elämänalueisiin. Miehen ei suinkaan tule ajatella, että haluttomuus nyt vain kuuluu tähän elämänvaiheeseen, pitkässäkään parisuhteessa. Kumppanin tehtävä on kannustaa miestä hakemaan apua. Ajatus seksuaalisesti aina kaikkijaksavasta miehestä on syytä heittää uskomusten romukoppaan.

Jouni Pölönen